Aamukiukku

Mies keskellä sänkyä. Huoneessa talvikoleus. Tyynyni runtattuna vasten seinää ja varpaissa peiton puutteen aiheuttama palelu. Uni tulee silti, takellellen.

Aamulla mies nousee kuin kiukun laukaisemana. Mainitsen tyynystä, tilasta ja vilusta - en ehkä niin rakentavasti. Olisin kaivannut vain lohdutusta, mutta mies suutahtaa ja painuu suihkuun. Aamuäreys ottaa vallan. Halauksella tästä olisi selvitty hymyilevään päivään, nyt ärtymyksen varjo alkaa voittaa alaa.

Suihkusta tultuaan mies räpsäyttää valot päälle. Kaivaudun mielenosoituksellisesti peiton alle. Kukaan ei huomioi mitään. Lehden rapina rikkoo painostavaa hiljaisuutta. Päätän pysyä hiljaa, sanokoon hän tällä kertaa ensimmäisen sanan.

Hän tulee viereen, kuin ei mikään olisikaan vialla. Liian myöhään. Ärtymys on jo leimannut tämän päivän. Vastailen mukanokkelasti, ja saan hänetkin ärtymään. Fiksua.

Ovi käy, ja olen taas yksin. Harminkyynel kirvelee silmäkulmassa - kai tämän olisi voinut paremminkin hoitaa? Lounastreffeihin on vielä pari tuntia - pari tuntia aikaa rauhoittua.

Anteeksipyynnöksi laadin värssyn jääkaapin oveen jk-runousmagneeteista. Neljäs päivä avoliitossa, hyvin menee. Lupaan itselleni olla seuraavina aamuina rakentavampi. Tänään olen vain ärtynyt.