Kiire.
Kiire, taas. Mies seisoo ovella takki päälllä, itsellä olisi vielä muutama asia toimitettavana ennen kotoa lähtöä. Kiire.
Kenkiä jalkaan vetäessä pyykkiteline tökkää vastaan, toisella puolella sohva ja sillä asuvat sata paritonta sukkaa. Pölypallerot tuijottavat syyttävästi jalan vieressä. Miehinen mielenosoitus seisoo ovella. Kiire.
Kiireessä päässä kuuluu terävä naks. Pinna katkeaa. Yritän vielä saada käsilaukun mukaan, mutta sen mukana tulee pölyä, roskaa ja vaatekappaleita. Rauhallinen lähtö kotoa on mahdottomuus. Vastamielenosoituksellisesti paiskaan kassiini takertuneet tavarat luettujen sanomalehtien vuoraamalle lattialle ja kaadan pyykkitelineen. Kiire vie ulos, tähän läävään en nyt pysty jäämään.
Riitahan siitä tulee. Rakentavuus on lauseistani kaukana. Harmittaa niin paljon, ettei kyyneleet ole kaukana. Olenhan sanonut, et vain ole kuunnellut. Itse et ole. Olenpas. Enpäs. Olenpas... aikuinenko? Sekin voi hetkittäin ottaa päähän: "käyttäytykää nyt kunnolla, aikuiset ihmiset!" - ja aikuinenko ei saa koskaan menettää malttiaan? Aikuinenko ei voi koskaan kunnolla hermostua, vaikka koko maailmaan, jos siltä tuntuu? Jos näin on, en tule koskaan aikuistumaan. Paljon nielen ja kestän, mutten määräänsä enempää kuitenkaan.
Puolet sotkusta ja kaaoksesta on tietenkin omaa aikaansaannostani. Kiireestä kotiuduttuamme olemme sovussa - ja vakituisesta siivouspäivästä on sovittu. Rakentavasti.
Kenkiä jalkaan vetäessä pyykkiteline tökkää vastaan, toisella puolella sohva ja sillä asuvat sata paritonta sukkaa. Pölypallerot tuijottavat syyttävästi jalan vieressä. Miehinen mielenosoitus seisoo ovella. Kiire.
Kiireessä päässä kuuluu terävä naks. Pinna katkeaa. Yritän vielä saada käsilaukun mukaan, mutta sen mukana tulee pölyä, roskaa ja vaatekappaleita. Rauhallinen lähtö kotoa on mahdottomuus. Vastamielenosoituksellisesti paiskaan kassiini takertuneet tavarat luettujen sanomalehtien vuoraamalle lattialle ja kaadan pyykkitelineen. Kiire vie ulos, tähän läävään en nyt pysty jäämään.
Riitahan siitä tulee. Rakentavuus on lauseistani kaukana. Harmittaa niin paljon, ettei kyyneleet ole kaukana. Olenhan sanonut, et vain ole kuunnellut. Itse et ole. Olenpas. Enpäs. Olenpas... aikuinenko? Sekin voi hetkittäin ottaa päähän: "käyttäytykää nyt kunnolla, aikuiset ihmiset!" - ja aikuinenko ei saa koskaan menettää malttiaan? Aikuinenko ei voi koskaan kunnolla hermostua, vaikka koko maailmaan, jos siltä tuntuu? Jos näin on, en tule koskaan aikuistumaan. Paljon nielen ja kestän, mutten määräänsä enempää kuitenkaan.
Puolet sotkusta ja kaaoksesta on tietenkin omaa aikaansaannostani. Kiireestä kotiuduttuamme olemme sovussa - ja vakituisesta siivouspäivästä on sovittu. Rakentavasti.
posted by Vilma | 16:41
1 Comments:
Siivoaminen oli meidänkin parisuhteen kompurointipaikka aikoinaan. Muutamankin mököttämällä ja riitelemällä pilatun viikonlopun jälkeen olimme kypsiä lähestymään asiaa rakentavasti. Mekin sovimme vakituisesta siivouspäivästä. Tärkeäksi osoittautui myös sääntö aloittaa urakka yhdessä. Eli ei niin että toinen uinailee vielä kahvikuppinsa ääressä, lauantaiaamun rauhasta nauttien, kun toinen jo rupeaa kolistelemaan tiskien kanssa. Oikein varsinainen innovaatio oli sopia siivoamiseen käytettävä aika etukäteen. Ennen aloittamista mietittiin että millaisella siivoustuulella olemme ja mitä muuta haluttaisi ehtiä tehdä ja sitten tilanteesta riippuen raivoisaa siivousta 1, 2 tai jopa 4 tuntia¨;-) Oluella, viinillä ja hyvällä musiikilla on työilmapiiriä kohottava vaikutus. Riemullisia yhteisiä siivouspäiviä toivottaen piu, satunnainen ohikulkija
Lähetä kommentti
<< Home