Laatuaikaa.

Huomisen aikaisuus juoksee vastaan. Sisäpihan valot kajastavat sälekaihtimien välistä. Kylki kyljessä makaamme lämpimässä, peiton alla, ja juttelemme.

Maailmasta. Meidän maailmastamme.

Elämästä. Meidän elämästämme.

Uni ei paina, väsymys ei uhkaa. Olemme tässä hetkessä, pitkästä aikaa, kiireettöminä ja jouten. Kumpikaan ei nuku, mutta kummankaan ei ole pakko valvoa. Yhdessä kuiskuttelemme sanoja pimeyteen, joka kietoutuu ympärillemme yhä tiukemmin. Aika juoksee kohti heräämisen hetkeä, mutta kumpikaan meistä ei malta nukahtaa. Silmät kiinni kuuntelemme toisiamme, elämme tässä hetkessä ja lopulta nukahdamme.

Yhdessä. Hymyillen.