Kaksin yksiössään

Avoliiton ensiaskeleet. Tilaa 30m2.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2006

Tuttu.

Mikään ei ole muuttunut. Sama tuoksu hakeutuu nenään jo ovelta ja ahtaaseen eteiseen tungettu kenkäteline vaikeuttaa välioven ohitusta. Myös sotku on tuttu: papereita on kasautunut TV:n molemmin puolin, vaatteet asuttavat mukavaa sohvaa ja lähes kaksi kuukautta sitten aloitettu palapeli pitää keittiötä hallussaan. Miehen yksiö on palannut omimpaan tilaansa.

Sekalainen kiire sekä uuden kodin ja työn viehätys ovat pitäneet minut poissa miehen yksiöstä lähes kuukauden päivät. Tavarani - siis ne, jotka eivät vielä ole mahtuneet etelään kulkeviin laukkuihin - asuvat yhä siellä. Ne pitävät minulle paikkaa.

Kaikki on kuitenkin tuttua ja ihanaa. Paikkani on yhä tallella ja se tärkein, eli mies, on kyllä jaksanut matkustaa luokseni syvään etelään. Malttamattomana odotan kuitenkin tulevia matkoja tuttuuteen ja turvallisuuteen - ja ennen kaikkea miehen lämpimään syliin. Koska lopulta kuitenkin koti on siellä, missä sydän on. Omani on miehen matkassa, joten koti kulkee sopuisasti yksiöiden väliä.