Kaksi yksiötä.

Elämä paiskoo: kesti vuoden, että pääsimme elämään yhdessä. Kolmen kuukauden jälkeen palaamme jälleen matkasuhteeseen: sain himoitsemani työn. Helsingistä.

Välillämme on jälleen satoja kilometrejä. Nyt ikävä tuntuu vain vieläkin suuremmalta, koska toisen päivittäiseen läsnäoloon ehti tottua. Eikä saavutetuista eduista mielellään luopuisi...

Kohiseva puhelinyhteys on nyt kosketuksen tilalla. Kuulen hänen huokauksensa kilometrien päästä - ja huokaan itsekin. Juna kulkee; nopeasti ja melko edullisestikin - joten jos ikävä tuntuu lannistavalta lähden yöksi Tampereelle. Jo ajatuksenakin se helpottaa!