Aamukiukku

Mies keskellä sänkyä. Huoneessa talvikoleus. Tyynyni runtattuna vasten seinää ja varpaissa peiton puutteen aiheuttama palelu. Uni tulee silti, takellellen.

Aamulla mies nousee kuin kiukun laukaisemana. Mainitsen tyynystä, tilasta ja vilusta - en ehkä niin rakentavasti. Olisin kaivannut vain lohdutusta, mutta mies suutahtaa ja painuu suihkuun. Aamuäreys ottaa vallan. Halauksella tästä olisi selvitty hymyilevään päivään, nyt ärtymyksen varjo alkaa voittaa alaa.

Suihkusta tultuaan mies räpsäyttää valot päälle. Kaivaudun mielenosoituksellisesti peiton alle. Kukaan ei huomioi mitään. Lehden rapina rikkoo painostavaa hiljaisuutta. Päätän pysyä hiljaa, sanokoon hän tällä kertaa ensimmäisen sanan.

Hän tulee viereen, kuin ei mikään olisikaan vialla. Liian myöhään. Ärtymys on jo leimannut tämän päivän. Vastailen mukanokkelasti, ja saan hänetkin ärtymään. Fiksua.

Ovi käy, ja olen taas yksin. Harminkyynel kirvelee silmäkulmassa - kai tämän olisi voinut paremminkin hoitaa? Lounastreffeihin on vielä pari tuntia - pari tuntia aikaa rauhoittua.

Anteeksipyynnöksi laadin värssyn jääkaapin oveen jk-runousmagneeteista. Neljäs päivä avoliitossa, hyvin menee. Lupaan itselleni olla seuraavina aamuina rakentavampi. Tänään olen vain ärtynyt.

Tässä talossa, tässä huoneessa

Tästä se nyt alkaa. Yhteiselämä, jossa meille kummallekin on tilaa noin 15m2.

Syy tähän järjestelmään on yksinkertaisesti se, että tämän kevään jälkeen ei taas ole varmuutta missä itse vaikutan. Sen vuoksi olisi tuntunut hieman oudolta hankkia näiksi kuukausiksi omaa asuntoa - ja sitten viettää kuitenkin kaikki yöt O:n kainalossa. Joko minulla tai täällä. Joten kun lauantaina palasin vaihdon jälkeen maahan, kannoin muuttokuorman tänne - O:n nurkkiin.

Nyt tässä on pari päivää ihmetelty muutamia kymmeniä vuosia vanhan yksiön kaappitilojen loogisuutta ja siivottu poikamiesvuosien jälkiä vähistä kaappitiloista pois. Reissurinkka seisoo yhä pakattuna milloin missäkin - ja yleensä tiellä - odottaen purkamista. Se tapahtuu kyllä jonain näistä päivistä.

Nämä sivut tulevat toimimaan varaventtiilinäni näissä neliöissä. Ne toivottavasti tarjoavat sen tuumaustauon, jota uskon tarvitsevani asuessani avoliiton ensikertalaisen kanssa.

Yhdessä. Vain yhdessä huoneessa.